Juuttaan taistelu Suomen sodassa
1808—09

koonnut

C-B. J. PETANDER

ETELÄ-POHJANMAAN MATKAILUYHDISTYS ry

Sodan alkutapahtumat

Suomen armeijan pääjoukko oli sodan alettua helmikuussa 1808 perääntynyt aina Siikajoelle saakka, jossa vihdoin asetuttiin vastarintaan ja saavutettiin voitto 18. 4. Tätä seurasivat voitot Revonlahdella 27. 4., Pulkkilassa 2. 5., Uudessakaarlepyyssä 23. 6., Lapualla 14. 7., Kauhajoella 10. 8., Alavudella 17. 8. ja Lapväärtissä 29. 8.

Kesän 1808 edullista tilannetta ei kuitenkaan pystytty käyttämään hyväksi. Venäläiset saivat uuden tarmokkaan ylipäällikön sekä vahvennuksia ja aloittivat etenemisensä uudelleen.

Näin alkoi toisen kerran perääntyminen pohjoista kohti ja tällä kertaa siihen oli pakko. Syyskuun 12 päivänä oli pääjoukko jo Vöyrillä, josta se jatkoi vetääntymistä Oravaisten suuntaan. Samana päivänä oli 2. Prikaati (v. Döbeln) ja Gyllenbögel'in vapaajoukko marssilla rantatietä Munsalaan. Osa Turunläänin rykmentistä Reuterskjöld'in johdolla oli jo ehtinyt Uuteenkaarlepyyhyn. Näiden joukkojen tehtävänä oli estää Lapuan suunnasta tunkeutuva vihollinen katkaisemasta pääjoukon vetääntymistie (Vaasasta tuleva silloinen päätie kohtaa Jepualta joen länsipuolella kulkevan tien Juuttaalla).

Armeija oli joutumassa mottiin. Kosatschovskij lähestyi Juuttaata, Wlastov oli jo Kruunupyyssä ja venäläisten pääjoukko Kamenskin johdolla (n. 7000 miestä) oli etenemässä Vöyriä kohti. Mieliala ei ollut paras mahdollinen, ja pitkät rasittavat marssit olivat uuvuttaneet miehiä. Tunnelma Munsalassa olleessa päämajassa oli lievästi sanottuna hermostunut.

Kosatschovskij, joka uhkasi katkaista vetääntymistien Juuttaan kohdalla, muodosti nyt välittömimmän vaaran.

Juuttaan taistelu 13. 9. 1808

2. Prikaatin saavuttua Munsalaan 12. 9. illalla saapui ratsulähetti v. Döbeln'in luo ja toi Reuterskjöld'iltä (Uudestakaarlepyystä) ilmoituksen, jossa tilanne kuvattiin erittäin kriitilliseksi ja jossa Döbeln'iä pyydettiin kiirehtimään Juuttaalle, jotta venäläiset eivät pääsisi katkaisemaan päävoimien perääntymistietä.

Huolimatta siitä, että v. Döbeln oli heikossa ruumillisessa kunnossa ja hänen prikaatinsa kahden viikon yhtämittaisen pikamarssin rasittama, jatkettiin marssia heti suuntana Juuttaan tienhaara.

Siellä tavattiin Reutersköjld'in heikko etuvartio, joka vaihdettiin ja joka siirtyi Uuteenkaarlepyyhyn. Kosketusta ei vielä ollut.

Lähteistä ei selviä, miten Reuterskjöld oli varmistanut joen itäpuolella Jepualle johtavan tien, mutta ilmeisesti hän juuri sen tehdäkseen oli mennyt yli joen ja ryhmittynyt päävoimineen Uuteenkaarlepyyhyn.

v. Döbeln ryhmittyi puolustukseen aukean reunaan, joka on n. 1 km etelään e. m. tienhaarasta seuraavasti (luonnos 1):

1. Taisteluetuvartio (ehkä komppania, kapteeni Gripenberg'in johdossa) Jepualle johtavan tien suunnassa n. 2,5 km puolustusasemasta etelään silloisen viinanpolttimon kohdalla (nykyään Haralds'in talo).

2. Puolustusasemassa Juuttaan peltoaukean pohjoisreunassa kaksi pataljoonaa edessä ja yksi takana reservinä, seuraavasti:

Edessä olevat pataljoonat olivat ryhmittyneet pääosin ketjun, jonka takana sijaitsivat pienemmät kaistareservit.

Joukoille jäi noin 5 tuntia aikaa aseman varustamiseen ja hyvin tarpeelliseen lepoon ennen kuin venäläiset ottivat kosketuksen. Tällöin Kosatschovskij (jotakuinkin samanvahvuisena kuin v. Döbeln) edeten Jepualta tulevan läntisen tien suunnassa hyökkäsi ensin kapteeni Gripenberg'in johtaman taisteluetuvartion kimppuun 13. 9. n. klo 15.00. Lyhyen tulitaistelun jälkeen alkoi suomalainen taisteluetuvartio viivyttäen vetäytyä tien ja Juuttaan peltoaukeaman länsipuolitse puolustusasemaa kohti. Osa venäläisistä joukoista seurasi kiinteästi ilmeisesti tarkoituksena saartaa suomalaisten puolustusasema lännestä.

Kosatschovskijin joukkojen pääosa, jota edelsi jääkäriketju, eteni suljettuna rivistönä tien suunnassa. Tämän mukana seurasi myös venäläisten tykistö.

Saavuttuaan Juuttaan peltoaukeaman eteläreunaan Kosatschovskij ryhmitti kolme pataljoonaansa hyökkäykseen siten, että painopiste suunnattiin metsän kautta saartaen suomalaisten oikeata siipeä kohti, osan hyökätessä kahden tykin ja yhden haupitsin tukemana suoraan tien suunnassa.

Painostus oikealla siivellä aiheutti sen, että v. Döbeln siirsi aluksi osan reservistään ja myöhemmin sen kokonaisuudessaan Gyllenbögel'in vahvennukseksi.

Aukean yli tien suunnassa hyökkäävä osasto päästettiin kartessiampumamatkan päähän (ehkä n. 100 m), jolloin v. Döbeln, joka tykkien luona seisoen johti taistelua, komensi »tulta!». Tämä sai aikaan sen, että venäläiset alkoivat vetää aukealle edenneitä tykkejään taaksepäin. Huomattuaan tämän v. Döbeln antoi hyökkäyskäskyn molemmille asemissa olleille Porin rykmentin pataljoonille, jotka prikaatinkomentajansa johtamana viipymättä ryntäsivät aukealle vihollisen kimppuun. Tien suunnassa hyökännyt venäläinen osasto vetääntyi nopeasti aikaisemmin mainittuun viinanpolttimoon, jonka suomalaiset rynnäköllä valtasivat.

Nyt alkoi ilta jo pimetä, ja kun painopistesuunnassa edenneet venäläiset kuulivat taistelunmelskeen takaapäin, luulivat he olevansa vaarassa joutua saarretuiksi, keskeyttivät taistelun ja vetääntyivät.

Kosatschovskij perääntyi Juuttaan taistelun jälkeen aina Alahärmään saakka, jossa hän vielä varmuuden vuoksi hävitti sillan.

Tehtävä oli suoritettu — v. Döbeln oli pelastanut tilanteen.

Suomalaisten tappiot kaatuneina ja haavoittuneina olivat nain 42 miestä. Venäläisten tappioita ei tunneta.

v. Döbeln sanoo itse tästä taistelusta m. m. »Tämä taistelu ei ollut loistava sen vuoksi, että siinä olisi tehty hienoja taktillisia liikkeitä, mutta sen tulos todistaa sekä upseerien, aliupseerien että miehistön sitkeyttä ja urhoollisuutta, seikka, joka kaikissa taisteluissa on ollut Porin rykmentille ominainen.»

Juuttaan taistelun jälkeen v. Döbeln ylennettiin kenraalimajuriksi.

Vuonna 1885 pystytettiin Juuttaan taistelukentälle sille paikalle, missä tykit olivat taistelun alussa, muistopatsas, jossa on seuraava suomenkielinen teksti:

Läs mer:
Innehållsförteckning till kapitlet 1808—09 års krig.

Om jag inte före den 13 september 2008 fått tag i ett exemplar på svenska av häftet, tar jag mig friheten att då göra en översättning med anledning av 200 års dagen.
(Inf. 2006-06-23.)